Julkaistu Suomen uutisissa 10.1.2022 kansanedustaja, ylipalomies Hurun kanssa.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelma piti hassuna aluevaalikoneen kysymystä tulisiko pelastustoimen rahoitus turvata, vaikka rahoitusta joutuisi vähentämään sosiaali- ja terveyspuolelta (Suomenmaa 26.12.2021). Miksi niiden välillä pitäisi päättää, kun kaikki haluavat kaikkien palveluiden olevan hyviä ja riittäviä, hän ihmetteli.
Vuorelman kysymys lienee tahattoman sattuvasti valittu, sillä jos sosiaali- ja terveys- eli sote-palveluita johdettaisiin kuten palo- ja pelastustointa, meillä ei olisi hätäpäivää sote-palveluiden saatavuuden, vaikuttavuuden tai kustannusten kanssa.
Tosiasiassa, juuri tuollaisiin valintoihin aluevaltuutetut tulevat kuitenkin joutumaan, ellei hyvinvointialueiden johtamisessa ja toiminnan vaikuttavuudessa päästä aivan uudelle tasolle.
Turvallisuudesta ei voi enää tinkiä
Palo- ja pelastustoimi on vuosikausia toteuttanut kuntien loputtomat säästövaatimukset ja trimmannut toimintansa aivan äärimmilleen ja vielä siitäkin yli. Kyseessä on suurella todennäköisyydellä panoksen ja tuotoksen suhteeltaan Suomen vaikuttavin ja kustannustehokkain julkinen palvelu.
Jatkuva trimmaaminen on kuitenkin johtanut moninaisiin ongelmiin niin vakinaisissa kuin sopimuspalokunnissakin. Pulaa on rahasta, viroista, ajanmukaisista terveellisistä tiloista, kalustosta, koulutuksesta, kaikesta. Normaalioloissa ongelmat eivät ehkä ole vielä juuri näkyneet kansalaiselle, mutta riskit varsinkin erikoisten ja pitkittyneiden tilanteiden hoitokyvylle kasvavat jatkuvasti.
Kun on jo etukäteen selvää, että sote-uudistuksen sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset lähtevät lapasesta heti kättelyssä, voi paine uusien hyvinvointipamppujen päissä kajota palo- ja pelastustoimen rahoitukseen kasvaa voittamattomaksi.
Niin ei saa käydä. Päinvastoin pelastussektorin rahoitus ja henkilöstön määrä, koulutus, toimintavalmius ja -kyky on sote-uudistuksenkin paineissa turvattava erillisellä sääntelyllä.
Huutava vääryys korjattava
Päätöksentekoa leimaa kasvavassa määrin piittaamattomuus fyysisen maailman rajoituksista. Nykyään palomiesten eläkeikä on sama kuin kaikilla muillakin. Vaikka palomiehen paikat pettävät yleensä viimeistään 55-vuotiaana, esimerkiksi tänään nelikymppiset palomiehet pääsisivät työeläkkeelle vasta jotain 68-vuotiaina.
Paitsi etteivät pääse. Vaikka palomiehet joutuvat pitämään kunnostaan erityistä huolta, heidän riskinsä joutua työkyvyttömyyseläkkeelle on kaksinkertainen keskivertopalkansaajaan verrattuna, ja heidän elinajanodotteensa on jopa 10 vuotta muita lyhyempi.
Näin pahasti emme voi turvallisuudestamme huolehtivia pelastajia riistää. Heidän eläkeikäänsä on korjattava ainakin viisi vuotta alaspäin.
