Julkaistu mm Aamupostissa ja Hämeen-Sanomissa vk 16-17

Myytit suomalaisesta huoltovarmuudesta, turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ovat romuttuneet koronapandemian aikana. Suomi ei olekaan varautunut hätätilanteisiin niin hyvin kuin on annettu ymmärtää, kriisijohtaminen ontuu ja arvoissa on korjaamista. Kaikkein haavoittuvimmat ovat joutuneet entistä heikompaan asemaan ja eriarvoistuminen lisääntynyt.

Auttajien ja autettavien hengillä on pelattu uhkapeliä. Yhteiskunta ei ole huolehtinut vastuullisesti ja inhimillisesti kaikista mummoista ja ukeista ennen koronaa, eikä varsinkaan nyt sen aikana. Koronavirus on päästetty ikäihmisten hoiva- ja hoitoyksiköihin ja anteeksiantamattomia laiminlyöntejä on tehty. Suojaimia ei ole ollut ja ulkomaan lennoilta on lampsittu jopa suoraan mummolaan. Hoivayksiköistä soitellaan omaisille ja ilmoitetaan elvytyskielloista ja koronahoitorajoituksista.

Kaikki tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että Suomi sai maailmalta etukäteen paljon tietoa koronan etenemisestä, hädästä ja riskiryhmien suojelutarpeesta. Kertooko Suomen tilanne ja toiminta jotain arvoistamme, välinpitämättömyydestä vai osaamattomuudesta? Eikö olekaan niin väliä, miten mummoille käy?

Entä lapset? Lastensuojelu on ollut jo vuosia hirvittävässä kriisissä, mutta resursseja ei ole osoitettu ennaltaehkäiseviin palveluihin riittävästi. Sen sijaan kuntien hallintorakenteista, yhtiöistä ja johtajien palleista on pidetty kiinni. Nyt kun koronarajoitteet pahentavat jo ennestään perheissään hätää kärsivien lasten tilannetta, ollaan julkisesti kauhuissaan. Pääministeri itkee lasten kohtaloa, mutta haluaa silti pistää miljardeja henkilötunnusten muuttamiseksi sukupuolineutraaleiksi ja puskea väkisin läpi kalliin ja turhan oppivelvollisuuden pidentämisen. Kehitysavusta tai ilmastorahoista ei tingitä, vaikka oman maan lapsille ei riitä apua ja tukea.

Huoltovarmuutemme on myös paljastunut myyttiä heikommaksi. Kotimaasta ei saada osia valmistavaan teollisuuteen, kasvosuojaimia vaarallisen työn tekijöille eikä edes heikoimmille suojeltaville. Kausiviljely huutaa kotimaisen työvoiman perään ja ruokavarmuus rakoilee. Näin ei saa tapahtua enää koskaan!

Yritysten tilanne heikkenee kohti laajaa tuhoa tavalla, jota hallitus ei näytä vieläkään ymmärtävän. Rajoittamistoimet ovat jo aiheuttaneet valtavat tappiot ja maksurästit kymmenille tuhansille pk-yrityksille. ELY-keskukset ja Business Finland jakavat kehittämisavustusta satoja miljoonia. Tätä avustusta ei kuitenkaan saa lainkaan käyttää kriisin aiheuttamien menetysten, tappioiden tai rästien kattamiseen. Näin yritykset tulevat kaatumaan koronatappioihin, vaikka saisivatkin kehittämisavustusta. Tämän virheen välttämisellä on nyt kiire!

Historiallisen karmeasta terveys- ja talouskriisistä selvitään, kunhan asiat pistetään tärkeysjärjestykseen, suomalaisten etu edellä. Romahdus tulee olemaan rankka, mutta Suomi voi olla vuosien päästä koronan jälkeisessä ajassa myyttiensä mittainen maa.

Tilanne on erittäin vaikea, sillä valtion ja kuntien tulot romahtavat tänä vuonna ja velka paisuu vähintäänkin 20 miljardilla eurolla. Tarvitaankin äärimmäisen viisasta ja vastuullista johtajuutta ja ymmärrystä, jotta lainarahat saadaan kohdistettua suomalaisten parhaaksi ja kaikki turhat rahareiät tukittua.

Voimat on kohdistettava kaikenikäisten kansalaisten turvallisuudesta, hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimiseen. Suomalaisten yritysten selviämiseen, huoltovarmuuden vahvistamiseen ja Suomen uudelleenrakentamiseen.

Meidän kaikkien on nyt myös hyvä miettiä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ihan tavallinen ja turvallinen elämä on ihanaa. Arki, jossa saa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Halata mummoa, haistella vauvaa ja hengähtää luonnossa suomalaista omenaa syöden.