Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 17.8.2019.
Saksan talous on painumassa taantumaan ja maailmalta leviää päivittäin synkkiä talousuutisia. Suomen hallitus käy vastahyökkäykseen aseinaan 2,3 miljardia euroa alijäämäinen budjetti, omaisuuden myynti ja Hetemäen turbonappi, jolla työllisyys sekä investoinnit räjäytetään kasvuun. Nouseeko Suomi näillä eväillä? No ei. Valtiovarainministeriön budjettiehdotus uhkaa nimittäin viedä Suomea tappioiden tielle. Työllisyystavoitteeseen, johon budjetti vahvasti nojaa, ei päästä. Julkinen velka sen sijaan kasvaa ja taloustilanne kiristyy. Hallitus ajaa Suomea kohti hyvinvointitappioita ja laskevan elintason yhteiskuntaa, jossa rahat eivät riitä välttämättömiin peruspalveluihin.
Hyvinvointimme perustuu vakaaseen talouteen, vahvaan vientiin, osaamiseen, yhtenäisyyteen ja turvallisuuteen. Hyvinvoinnin voi turvata vain johtamalla Suomea taloudellisiin tosiasioihin sekä tutkittuun tietoon perustuen. Hyvinvointitappio uhkaa, kun suljetaan silmät tosiasioilta ja annetaan ideologioiden jyrätä. Kun kuvitellaan, että maahanmuuttoa ja kehitysapua lisäämällä ja viherveroja korottamalla saadaan kohennettua maamme taloutta ja ratkaistua globaaleja ympäristöongelmia.
Hallitus heikentää teollisuuden toimintaedellytyksiä ja nostaa asukkaiden elinkustannuksia korottamalla liikennepolttoaineveroja 250 miljoonalla eurolla. Tämä on vasta viherverokorotusten alkusoitto. Viherverot tulevatkin aiheuttamaan kotitalouksille jopa kyvyttömyyttä selviytyä välttämättömistä energiamenoistaan. Tuloksena on energiaköyhyyttä, joka kohdistuu voimakkaasti pienituloisiin ja lapsiperheisiin. Uudet tulonsiirtokiemurat ja kompensaatioaikeet eivät tässä auta. Kotitalouksien ylivelkaantuminen lisääntyy ja ostovoima heikkenee.
Valtiovarainministeri Mika Lintilän (kesk) vakuuttelut siitä, että pysyviä menoja ei lisätä, jos tulot eivät kasva (Yle 14.8.2019) ovat uskomattomia. Pelkästään esim. nykyisenkaltaisen maahanmuuton lisääminen sekä kehitysavun kasvattaminen esitetyllä 72 miljoonalla eurolla synnyttävät pysyviä menoja, joihin Suomella ei ole varaa. Lintilä haaveilee, että maahanmuutolla ratkaistaisiin työvoimapulaa ja kohennettaisiin taloutta. Tosiasia kuitenkin on, ettei nykyisenkaltaista maahanmuuttoa lisäämällä paranneta taloudellista huoltosuhdetta, paikata työvoimapulaa tai ylläpidetä hyvinvointivaltiota.
Työvoimapulaan on vastattava vapaan maahanmuuton sijaan muilla keinoilla. Täsmäkoulutuksilla, perusopetukseen satsaamalla sekä yrittäjien työllistämisedellytyksiä parantamalla esim. mestari-kisälli-toimintaa tukemalla. Nykyisiä työllistämispalveluja tulee kehittää niin, että työelämän ulkopuolelle jääneet työkykyiset saadaan ilman turhaa byrokratiaa ja välivaiheita työelämään.
Julkisen sektorin toimintaa on myös syytä tehostaa. Sielläkin tarvitaan todellista tulosvastuuta ja jatkuvaa toiminnan kehittämistä joka tasolla. Kaikkien eläköityvien tilalle ei automaattisesti tule palkata uusia työntekijöitä.
Myös TKI-rahojen vaikuttavammalla kohdistamisella on mahdollista vähentää työvoiman tarvetta ja kohentaa taloutta. Esim automatisaation ja robotisaation mahdollisuudet ovat tässä lähes rajattomat. Robotisaatio onkin jo osin nykypäivää valmistavassa teollisuudessa, puhtaanapidossa ja laitoshuollossa. Tuorein esimerkki robotisaation käytöstä ovat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin robottiavusteiset leikkaukset lapsille.
Hallituksen budjettiesitys sisältää toki myös hyvää. Valitettavasti koko esitys kuitenkin vesittyy talousrealismin puutteeseen. Mitä kauemmin tosiasiat kielletään, sitä heikommat ovat Suomen mahdollisuudet selvitä tulevista taloushaasteista. Haloo, kuuleeko hallitus? Maa kutsuu!
