maamme julkinen talous on paisumassa niin valtavaksi, ettei suomalainen veronmaksaja jaksa sitä enää millään kannatella, etenkään sitten kun korot joskus nousevat.
Tämä budjettiesitys osoittaa, että hallitus viis veisaa maamme julkisen talouden tilasta. Sillä on kiire sitoa seuraavatkin hallitukset kammottaviin lisämenoihin lukuisilla EU-, ilmasto-, kehitysapu- ja maahanmuuttosuunnitelmilla. Tuhon viimeistelee räjähtävät sotekustannukset.
Keskusta on hallituksessa ottamassa kaksin käsin velkaa, eikä loppua näy. Sen ja aluevaalien valossa Keskustan vihjailu vuoden 2023 veronkevennyksistä onkin jopa vappusatasta röyhkeämpää äänestäjien huijaamista.
Vihreätkin kertovat kannattavansa työn verotuksen alentamista, mutta vain, jos köyhien rahat kerätään ilmaston nimissä muuten pois. Vihreät paikkaisivat valtion budjetin verottamalla toimintoja, jotka he haluavat lopettaa. Autoilua, lentämistä, lihansyöntiä.
Heidän järkeilyssään yksityistä kulutusta ja ostovoimaa leikataan ja syntyvä julkinen rahoitusvaje katetaan talouskasvulla. Mikä voisikaan mennä pieleen?
Kokoomus puolestaan poistaisi kannustinloukut ja rahoittaisi veroalensa leikkaamalla heikoimmassa asemassa olevilta, työttömiltä, toimeentulo- ja asumistuen saajilta. Nämä rahat olisivat heti ja täysimääräisesti pois kulutuksesta, syöden taloutta nopeammin kuin verohelpotukset ehtisivät sitä piristää.
Aikamme suuri kysymys on, miten turvaamme suomalaisille tärkeimmät perus- ja lähipalvelut. Julkisen talouden paisumisesta huolimatta rahaa ei riitä lapsiin, nuoriin, ikäihmisiin tai etulinjassa ihmisten kanssa töitä tekevien kuormituksen tai palkkojen kuntoon laittamiseen.
Yhteisen rahan lappaminen turhuuteen, tehottomuuteen ja ulkomaille onkin suurin uhka suomalaisten peruspalvelujen rahoitukselle.
Perussuomalaisten mielestä työn verotusta on kevennettävä, mutta velaksi sitä ei voi enää tehdä. Tulonsiirtomenojen etupainotteinen leikkaaminen ei myöskään ole oikea ratkaisu. Verokiilan pienentäminen edistää parhaiten yksityissektorin työllisyyttä, parantaa kuluttajien ostovoimaa ja poistaa kannustinloukkuja ilman, että etuuksiin tarvitsee ensimmäiseksi puuttua.
Julkisen talouden suurin ongelma eivät ole tulonsiirrot vähäosaisemmille. Sen suurin ongelma on huono tuottavuus ja liian suuri koko suhteessa yksityissektoriin.
Verojen kevennys ja kestävyysvajeen kattaminen vaativatkin julkisen talouden koon pienentämistä. Hallitus ei tätä ole ymmärtänyt ja on myös mm paisuttanut valtion hallintoa jo yli 4.500 henkilöllä. Kyse ei ole vain palkoista, vaan myös siitä millaisia rakenteita ja menoja paisuva hallinto pyörittää.
Hallitus on kyllä käynnistänyt julkisen hallinnon uudistamisen strategiatyön, mutta ilman sitovia taloudellisia tavoitteita jää se pelkäksi paperiksi.
Arvoisa puhemies,
julkista taloutta pienennetään, ei leikkaamalla peruspalveluista, vaan luopumalla suomalaisten hyvinvoinnin kannalta epäoleellisista ja vahingollisista toiminnoista ja menoista. Resurssit on kohdennettava tärkeimpiin; suomalaisiin vähäosaisiin, ikäihmisiin, lapsiperheisiin, vammaisiin ja sairaisiin.
Samaan aikaan julkista taloutta on pienennettävä myös toteuttamalla EU:n vaikuttavin ja taloudellisesti tehokkain julkinen hallinto ja palvelutuotanto. Se ei toteudu Marinin punavihreällä strategiatyöllä tai EU:ssa upporikkaana esiintymisellä. Se toteutuu vain poistamalla hallinnosta hukka, turha ja viiveet sektori ja palvelu kerrallaan.
Tämä budjettiesitys on valitettavasti jälleen yksi naula Suomen julkisen talouden arkkuun.
Todiste siitä, että hallituksella ei ole pienintäkään aikomusta pistää asioita tärkeysjärjestykseen ja ajaa suomalaisten etua.
