Helsingin Sanomissa on tänään artikkeli, jossa ihmetellään puolueiden samanmielisyyttä. Tätä ihmettelevät muutkin kuin toimittajat. ”Kalpean tuima” pääministeri Kiviniemi, terhakka Jutta Urpilainen ja ”perusreipas” valtiovarainministeri Katainen kun olivat samaa mieltä lähes kaikesta Veronmaksajien Vero 2011 -veropaneelissa.

Kaikki ovat siis samaa mieltä siitä, että veroja on nostettava 1-1,5 miljardilla ja työuria pidennettävä alusta, keskeltä sekä lopusta. Suomen viennin osalta ei myöskään syntynyt mielipide-eroja. Koulutukseen,tuotekehitykseen sekä liikenne- ja yritysinvestointeihin on niin ikään kaikkien mielestä satsattava. 

Ykköspoliitikkojen puoluekannoista ei ulkopuolinen voi mitenkään päästä jyvälle ainakaan kyseisen paneelin perusteella.

Eduskuntavaaleissa on loppuen lopuksi kyse persoonasta ja osaamisesta. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että poliitikon uraa oli parasta lähteä rakentamaan oman osaamisen, kokemusten ja verkostojen pohjalta. Poliitikolla pitää olla todellista kokemusta työelämästä, suomalaisten arjesta ja kunnon koulutus. Omat mankelinin olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi varsin vahvasti, joten pohja on kunnossa. Ehdokkaiden on myös tunnettava edustamansa vaalipiirin asioita ruohonjuuritasolta asti. Yläilmoissa liihottelija tai kunnolla työtä koskaan tekemätön ei voi ymmärtää, mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu. Jätevesiasetus kertoo kaiken tyhjentävästi. Ellei tiedä, mitä valtakunnantason päätöksistä seuraa meille suomalaisille on parempi olla olematta päättäjä.

Tyytymättömyyttä ja muutoshalukkuutta voi toteuttaa muutenkin kuin persujen avulla.

Kumman kaa? -kysymys tuleekin suomalaisille eteen kevään eduskuntavaaleissa todellisempana kuin koskaan ennen.