Julkaistu Itä-Hämeen kolumnina 1.3.2022

Ajatuksemme ovat nyt karmeassa Ukrainan sodassa ja sen uhreissa. ”Ukrainan asia on meidän” merkitsee kuitenkin paljon muutakin kuin myötätuntoa. Vaikka Suomeen ei juuri nyt kohdistu sotilaallista uhkaa, isänmaamme tulevaisuus Venäjän naapurina huolettaa.

Poliitikkona turhaudun kansainvälisen yhteisön heikkouteen mielipuolen johtaman ydinasevallan edessä. Äitinä ja naisena suren ukrainalaisten ja venäläisten taistelijoiden veren vuodatusta mieltä vailla olevassa sodassa. Erityisesti suren Ukrainan siviiliuhreja, sodan jalkoihin jääviä lapsia, naisia ja vanhuksia.

Mutta kautta ihmisen kehityshistorian, miesten kaaduttua metsällä tai rintamalla, tai olosuhteiden ollessa muuten surkeat, naiset eivät ole voineet jäädä kauhistelemaan. Heidän on täytynyt jatkaa arjesta huolehtimista. Tarttua asioihin, joihin he voivat vaikuttaa.

Näin on tilanne nyt myös Suomessa. Kansainvälisissä yhteisöissä toimiminen on tärkeää, mutta taisteluiden tulokseen Ukrainassa Suomi ei juurikaan voi vaikuttaa. Meidän on keskityttävä valtion keskeisimpiin tehtäviin, Suomen ja sen kansalaisten suojeluun ja turvallisuudesta huolehtimiseen. Huoltovarmuuden parantamiseen, Venäjä-riippuvuuksien purkamiseen sekä ihmisten, yritysten ja talouden suojeluun kriisin vaikutuksilta. Luottamuksen luomiseen siihen, että yhdessä oikein toimien selviämme vaikeuksista ja uhkista, joita uusi kriisi meille aiheuttaa. Näihin voimme vaikuttaa.

EU ja Saksa ovat epäonnistuneella ympäristö- ja ilmastopolitiikallaan maalanneet itsensä venäläisen energian nurkkaan. EU:n ydinsähkön tuotantotehoa on vuosina 2005 -2020 ajettu alas määrä, joka vastaa yli 17 uutta Olkiluoto 3:n ydinvoimalaa. Valtavasti lisätty tuulivoima tuottaa pääosan ajasta huonosti. Puuttuva sähkö tuotetaan Euroopassa polttamalla rusko- ja kivihiiltä sekä kaasua. Venäläistä kaasua, jonka osuus EU:n kulutuksesta oli 26 % vuonna 2010, viime vuonna jo yli 42 %. 

Suomi on ajanut alas turvetuotantoaan, jota korvaamaan tuodaan Venäjältä yhä enemmän haketta. Pääosa fossiilisista polttoaineista tulee Venäjältä. Samoin 80 % lannoitukselle elintärkeästä kaliumista ja ammoniakista. Viime vuonna lähes puolet sähkön nettotuonnista, yli 8 terawattituntia, tuli Venäjältä.

Ukraina on käynnistänyt taloudellisen isänmaallisuuden ohjelman, jolla alennetaan yritysten ja kansalaisten verorasitusta sekä parannetaan huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Taistelujen uhatessakin Ukrainan hallitus esitti energiaverotuksen laskemista, jotta kansalaiset pärjäisivät.

Suomi tarvitsee Ukrainan ohjelmaa vastaavan, taloudellisen isänmaallisuuden ohjelman. Meidän on irtauduttava lopullisesti kaikista Venäjä-riippuvuuksia, joita voitaisiin käyttää painostamiseemme. Riippuvuuksien purkamisessa auttaa Olkiluoto 3:n käynnistyminen. Tuulivoima ilman vastaavaa määrää säistä riippumatonta muuta energiatuotantoa ei paranna omavaraisuutta juuri lainkaan. Turve on otettava uudelleen käyttöön tuontienergian korvaajana. Lisäksi on mm tarkasteltava mitä energiatuotantolaitoksia on mahdollista palauttaa käyttöön, kunnes tilalle saadaan hinnaltaan ja teknologialtaan kestäviä, päästöttömiä tuotantovaihtoehtoja.

Meidän on huolehdittava siitä, että Suomi on omavarainen ja kansalaisiin sekä yrityksiin kohdistuvat iskut mahdollisimman pieniä. Energian hinnan nyt noustessa, on Suomen verojen ja maksujen joustettava alaspäin. Valtion on aina, mutta erityisesti kriisissä, tingittävä tarpeettomista menoistaan, jotta kansalaisten ei tarvitse tinkiä välttämättömistä menoistaan.