Julkaistu Hämeen Sanomien vierailijakirjoituksena 23.2.2019.

Suurin osa yrityksistä puurtaa rehellisesti, pitäen yhteiskuntaa pystyssä. Valitettavasti on kuitenkin myös epäeettistä yritystoimintaa, joka pyrkii maksimoimaan voitot veronmaksajien kustannuksella. Tämä on nähty mm. hoiva-alalla. Onkin äärimmäisen tärkeää, että peruspalvelut ja kuntien muut lakisääteiset tehtävät pidetään omissa käsissä ja hoidetaan vastuullisesti. Palveluja voidaan toki täydentää tarpeen mukaan yksityisillä palveluntuottajilla.

Toinen epäeettinen ilmiö on yhteisten varojen suuntaaminen toissijaisiin tarkoituksiin. Yksityisten tahojen laatimia suunnitelmia ja esityksiä tuleekin aina syynätä tarkkaan. Näin on erityisesti ihmehankkeiden kohdalla, joita tasaisin väliajoin ”valikoituu” päättäjien eteen.

Ihmeellisillä elinvoimahankkeilla on useita tunnusmerkkejä. Niissä luvataan julkiselle taloudelle valtavia hyötyjä ja niillä siirretään riskiä julkiselle taloudelle. Ne ovat hankkeita, joiden myötä julkisia varoja suunnataan veronmaksajien kannalta epäedullisiin tarkoituksiin. Ja ne ovat aina hankkeita, joita terve markkina- tai kuntatalous ei toteuttaisi.

Mykistävä Hämeensaaren Areena on varoittava esimerkki siitä, kuinka meitä päättäjiä yritetään harhauttaa. Yksityinen bisnes on laatinut alueelle vastustamattomalta näyttäviä suunnitelmia ja laskelmia. Alueen kehitystä on jo nyt ohjattu kaupungin talouden, asukkaiden ja yritysten kannalta mahdottomaan suuntaan. Suunnitteluporukalle päätettiin kuitenkin antaa kaupunginhallituksessa yksinoikeus suunnitella aluetta edelleen. Päätös on käsittämätön.

Areenan suunnitelmista käy ilmi, että hanke perustuu useisiin harhaanjohtaviin väitteisiin ja oletuksiin esim. kaupungin ostovoiman ja työllisten määrän huikeasta kasvusta vain tiloja rakentamalla. Hanke arvioi rakennusaikaisiksi vaikutuksiksi 900 henkilötyövuotta ja 5 miljoonan euron verotulot kaupungille. Valmiina hanke tarjoaisi yli 600 työpaikkaa ja 5 miljoonan euron verotulot vuosittain. Näin voisikin käydä, jos kaikki työpaikat olisivat uusia ja päätyisivät hämeenlinnalaisille.

Näin ei tietenkään tule käymään, sillä pääosa uusiin tiloihin tulevasta toiminnasta vain siirtyisi niihin muualta kaupungista. Kaupunkiin ei synny 372 uutta toimistotyöpaikkaa vain sillä, että rakennetaan toimisto. Ravintolassakävijöiden ostovoima ei kasva 8 miljoonalla rakentamalla uusia ravintoloita. Päivittäistavaroiden kysyntä ei kasva 17 miljoonalla rakentamalla uusi kauppa. Eikä kaupungin kassaan kilahda yhtään uutta lanttia, jos jääkiekkoväki käy Ritarihallin sijasta Ihmeareenalla.

Päinvastoin kuin annetaan ymmärtää, yksityinen raha ei ole rahoittamassa monitoimiareenaa. Jos kaupunki halutaan rahoittamaan kolmanneksen hankkeesta, jonka kustannusarviosta kolmannes muodostuu areenasta, niin kaupunki päätyy maksamaan koko areenan kätkettynä ihmehankkeeseen. Koko 65 miljoonan potti tulisi kaupungin piikkiin, ja se lienee myös tarkoitus.

Hanke on todellisuudessa valtava riski kaupungin taloudelle, mutta tätä ei haluta myöntää. Hämeensaarta tulee toki kehittää, mutta se tulee tehdä asukkaiden, ympäristön ja talouden kannalta kestävästi.

65 miljoonan monitoimiareenan uittaminen kaupunkisuunnitteluun tilanteessa, jossa lastensuojelu on kriisissä, veroprosentti uhkaa nousta, korjausvelka on 100M€ ja yritykset tyytymättömiä, on vastuutonta. Tarvitsemme asukas- ja yrityslähtöistä kehittämistä ja järkevää taloudenpitoa. Koulut ja päiväkodit eivät tule koskaan kuntoon ja vetovoimaisiksi, jos ohituskaistalle päästetään ihmehankkeita.