Itä-Hämeen kolumni 4.3.2021

Kuntavaalien lähestyessä on käynnistynyt vilkas keskustelu siitä, mitä asioita kampanjoinnissa saisi käsitellä. Hallituspuolueet haluaisivat puhua vain valtuustojen välittömässä päätösvallassa olevista asioista. Ei kuitenkaan ole uskottavaa, että puolueet, jotka maan hallituksessa aiheuttavat kunnille ongelmia, voisivat ratkoa niitä kunnanhallituksissa.

Tosiasiassa Suomen hallituksen politiikkatoimilla on suurempi vaikutus kuntien toimintaympäristöön ja -edellytyksiin, kuin valtuustoilla konsanaan.

Hyvä esimerkki tästä on hallituksen ajama ja Keskustapuolueen hellimä SOTE-uudistus. Ylhäältä alaspäin valmistellussa uudistuksessa kyllä osataan kuvata, miten hallinto järjestetään, mutta ei miten suomalaisten vaikuttavat lähipalvelut turvataan. Uudistus puhuu yhdenvertaisuudesta, mutta kaikki kyllä tietävät, että palvelut tulevat keskittymään entisestään hyvinvointialueiden väestökeskuksiin. Mikä Itä-Hämeessä on arkista kamppailua, on Lahdesta kuultuna kaukaista kitinää.

Sairaanhoidon kustannuksien ikuinen kasvu voidaan saada hallintaan vain tukemalla ihmisten terveyttä ja hyvinvointia juuri siellä missä he asuvat. Avain ovat jatkuvasti käytettävissä olevat matalan kynnyksen lähipalvelut. Paljon vähemmän merkitsee, missä nivel vaihdetaan tai sydän leikataan.

Sote-uudistuksen yhdenvertaisuus toteutuu vain maksupuolella: kunnilta lähtee yli puolet tuloista, kaikki velat sen sijaan jäävät. Huhtikuussa valittavilla valtuutetuilla ei ole vielä aavistustakaan, millaista on hoitaa kuntien nykyistä velkataakkaa ja tulevia investointitarpeita yli puolta pienemmällä taloudella.

Toinen isoimpien väestökeskusten ulkopuolella asuville kriittinen elämänalue on liikkuminen. Lähipalvelut katoavat yhä isommista taajamista. Työn perässä liikkuminen ja yhä useampien palveluiden saavutettavuus on kiinni oman auton käytöstä, koska joukkoliikenneyhteyksiä ei yksinkertaisesti ole.

Hallitus on sitoutunut puolittamaan liikenteen hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä. Hallituksessa tiedetään, ettei autoilun sähköistyminen vähennä päästöjä riittävän paljon ja nopeasti. Siksi se haluaa tehdä nykyisen autokannan käytöstä sietämättömän kallista.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko vakuuttaa hitaasti ja huolellisesti lausuen, että heille ei polttoaineveron korotus käy enää tällä vaalikaudella. Oleellisempaa on, mistä Keskusta vaikenee.

Hallitus valmisteleekin muita keinoja, kuten biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen kasvattamista ja liikenteen kotimaista päästökauppaa. Yhdessä näistä muodostuu automaatti, joka nostaa autoilun hintaa, kunnes autoilu vähenee niin paljon, että päästövähennykset toteutuvat.

Keskusta on puheistaan huolimatta tekemässä hallituksessa päätöksiä, joilla autoilun hinta nousee tämän vaalikauden jälkeen sietämättömäksi vuoteen 2030 mennessä. Vertailun vuoksi, on hyvä huomata, että tavoitellut päästövähennykset vastaavat Kiinan viiden tunnin CO2-päästöjä.

Marinin hallituksen päätösten seurauksena muutaman isoimman väestökeskuksen ja muun Suomen välinen taloudellinen ja sosiaalinen eriytyminen repeää kestämättömäksi. Seuraukset tuntuvat nimenomaan kunnissa. Keskusta sahaa oksaa kuntien, itsensä ja meidän kaikkien alta. Alkutuotantomme puurtajat tarvitsevat ympärilleen elävän yhteisön ja toimivan infran, eivät mitään reservaattia tai Virkistysaluetta.

Me haluamme säilyttää kunnallisen itsehallinnon ja elinvoiman. Sen vuoksi näissä kuntavaaleissa on kaikkein tärkeintä keskustella siitä, mitä hallituspuolueet tekevät. Otetaan kunnat ja Suomi takaisin.