Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 23.11.2019 ja Hämeen Sanomissa 5.12.2019

Suomen kunnat ovat talouskriisissä. Verot ja maksut nousevat, alijäämät kasvavat, velkataakka ja korjausvelka paisuvat. Lähes kaikki myytävä on myyty. Perus- ja lähipalveluja leikataan. Sujuvan ja kohtuuhintaisen arjen edellytyksiä nakerretaan.

Kuntien talousahdingossa ei kuitenkaan ensisijaisesti ole kyse siitä, että joku muu, kuten valtio, olisi aiheuttanut sen. Kuntien johto ja poliittinen enemmistö ovat saattanut kunnat tähän tilaan ihan itse päätös päätökseltä.

Kunnissa ei vieläkään ole ymmärretty talouskriisin vakavuutta. Kunnat tekevät jatkuvasti ei-lakisääteisen toimialan alueella päätöksiä ja investointeja, jotka lisäävät niiden taloustaakkaa. Näillä päätöksillä on ani harvoin etukäteen väitettyjä positiivisia vaikutuksia kuntien elinvoimaan tai talouteen, mutta sitä ei haluta myöntää. Näitä päätöksiä ja niiden seurauksia on myös yleensä mahdotonta perua. Kun sitten säästötoimia on pakko tehdä, kohdistuvatkin ne AINA kunnan lakisääteisiin tehtäviin ja asukkaiden arkeen:koulutukseen, terveydenhuoltoon, päivähoitoon, vanhuspalveluihin, infraan jne.

Korruptiokissa pöydälle

Kuntien taloudenpitoa on nyt pakko tarkastella syvällisesti ja kriittisesti. Vanhat toimintatavat ja betonoidut valta-asemat on purettava ja juustohöylä on heitettävä jorpakkoon. Rakenteellinen korruptio, joka ruokkii talouskriisejä ja heikentää julkista taloutta on kitkettävä juurineen. Joskus kunnat eivät halua tai kykene sitä tunnistamaan, vaikka tutkimukset osoittavat, että epäterveet toimintatavat ja epäasiallinen vaikuttaminen kostautuvat erityisesti taloudellisesti huonoina aikoina. Sellaisina kuin nyt.

Myös oikeuskansleri nosti esiin korruption vuoden 2018 kertomuksessaan. Korruptio on suuri vaara mm. sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja reilulle kilpailulle. Kansleri toteaakin kuntien toiminnan merkittäviksi korruptioriskeiksi rakennusalan, julkiset hankinnat ja tarjouskilpailut, yhdyskuntasuunnittelun ja kuntayhtiöt. Rakenteellinen korruptio toimii näissä ympyröissä kuin luonnostaan ja vastavuoroisuusperiaatteella ilman todisteen häivää. Päätökset vaikuttavat silloin selittämättömiltä ja jopa järjettömiltä, vaikka ne olisivat virallisen päätöksenteon lopputuloksia. Selittämättömiksi ne jäävätkin, koska kaikki intressit eivät ole julkisia. Kunnissa vähätellään näitä ongelmia, vaikka niistä ovat huolissaan oikeuskanslerin lisäksi mm oikeusministeriö ja poliisi.

Talouskriisi vaatii kunnissa suuria muutoksia

Kun kuntien talouskriiseihin esitetään ratkaisuja, jotka horjuttaisivat vanhoja toimintatapoja ja nykyisten vallanpitäjien asemaa, tyrmätään ne huonoina ja populistisina. Kyseessä näyttääkin olevan haluttomuus muuttaa kuntakonsernien organisaatio- ja kulurakenteita radikaalisti ja taloudellisesti kestäviksi. Kuntien johto ei juurikaan esitä leikkauksia itsestään, lähipiiristään taikka kuntayhtiöistä. Se ei suostu kajoamaan ei-lakisääteisiin investointeihin tai kehittämishankkeisiin, vaikka ne olisivat taloudellisia katastrofeja. Saavutetuista asemista ja vallasta ei haluta luopua.

Muutos on kuitenkin välttämätön, sillä muuten peruspalveluja ja kuntien taloutta ei saada pelastettua. Kuntien tulee tarkastella organisaatioitaan, päätöksentekoaan, toimintatapojaan, hankintojaan, investointejaan ja maankäyttöön liittyviä päätöksiään äärimmäisellä kriittisyydellä. Johtavien viranhaltijoiden palleja ei tule enää betonoida eikä toimintoja tule enää yhtiöittää. Nykyiset julkisomisteiset yhtiöt on saatettava julkisuusperiaatteen piiriin.

Suomalaisten arjen kurjistaminen ja kallistaminen on mahdollista lopettaa radikaaleilla muutoksilla, jos niin halutaan. Ja sitähän Perussuomalaiset haluavat.