Kanta-Hämeen suurin murheenkryyni ei suinkaan ole väestöllinen huoltosuhde vaan taloudellinen huoltosuhde (=työvoiman ulkopuolella olevien määrää suhteessa työssäkäyvien määrään). Kanta-Hämeen alueella ainoastaan Riihimäen seutukunnan taloudellinen huoltosuhde oli vuonna 2017 maan keskiarvoa parempi (Tilastokeskuksen tilasto taloudellisesta huoltosuhteesta 1987-2017).
Kanta-Hämeessä pyritäänkin jatkuvasti kohentamaan taloudellista huoltosuhdetta lukuisilla toimilla. Tämän vuoksi on keskeistä, että kaikki maakunnan kehittämisen pohjaksi tehtävät päätökset mahdollistavat taloudellisen huoltosuhteen parantamisen.
MITÄ KUMMAA MAAKUNTAHALLITUKSESSA OIKEIN PÄÄTETTIINKÄÄN?
Hämeen maakuntahallituksessa tehtiin maanantaina 8.10 päätös, jossa hyväksyttiin Kanta-Hämeen väestösuunnitte maakunnan kehittämisen ja suunnittelun lähtökohdaksi ja -aineistoksi. Suunnite sisältää haaveita väkiluvun kasvusta sekä esityksiä toimenpiteiksi, joissa porukka saadaan kasvamaan.
Osatekijät ja niihin liittyvät toimet, joiden myötä täällä aiotaan kasvaa olivat
– Uusasukashankinta ja tulomuuttojen määrän lisääminen
– Lähtömuuttojen määrän alentaminen
– Maahanmuuton lisääminen
– Asumisen sekä asuin- ja elinympäristöjen monimuotoisuuden korostaminen
– Hämeen pitovoimaisuuteen panostaminen.
Väestösuunnitteen maahanmuuttoa koskevissa toimenpide-esityksissä esitettiin seuraavaa: ”Toimenpiteet suunnataan tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen panostamiseen veto- ja pitovoimatekijöihin ja erityisesti ulkomaalaistaustaisen väestön pysyvyyteen ja jäämiseen alueelle”.
Tein muutosesityksen, jossa esitin, että asukasluku pidetään ennallaan ja maahanmuuton kohdalla todetaan, että sitä lisäämällä voidaan muuttaa väestön ikärakennetta, mutta nykyisen kaltaisella maahanmuutolla ei kohenneta taloudellista huoltosuhdetta (työvoiman ulkopuolella olevien määrää suhteessa työssäkäyvien määrään). Toimenpiteet tuleekin suunnata taloudellisen huoltosuhteen parantamiseen mm. maakuntaan pysyvästi jääneiden maahanmuuttajien työllisyyttä parantamalla sekä työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksia hyödyntämällä. Väkiluvun kasvattaminen maahanmuutolla ei kohenna maakuntamme elinvoimaa.
En saanut kannatusta eikä asiasta käytetty lisäkseni yhtään puheenvuoroa. Aihe lienee ollut piinallinen. Jätin siitä perustellun eriävän mielipiteen.
MUUTOSESITYKSENI PERUSTELUT
Taloudellisen huoltosuhdetta ei valitettavasti ole mahdollista kohentaa ja palvelukustannusten rahoituspohjaa vahvistaa lisäämällä nykyisenkaltaista maahanmuuttoa. Maahanmuuttajien työllisyys ei esim. saavuta suomalaisten työllisyysastetta pitkänkään oleskelun jälkeen, jonka lisäksi maahanmuuttajanaiset jäävät usein työvoiman ulkopuolelle (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2018, Eläketurvakeskuksen tilastot 2016 jne).
Tästä seuraa myös väistämättä, että väestön tarvitsemien palveluiden määrä ja kustannukset kasvavat samalla kun verotulot joilla palvelut rahoitetaan, heikkenevät. Esimerkiksi maahanmuuton vaikutukset lastensuojelun resurssitarpeisiin ovat merkittävät. Lastensuojelun asiakkaina on mm. Espoossa ja Helsingissä suhteessa huomattavasti enemmän ulkomaalais¬taustaisia perheitä kuin kantasuomalaisia. Espoossa maahanmuuttajataustaisten yliedustus näkyy erityisesti kiireellisissä sijoituksissa (HS 5.10.2018). Kiireelliset sijoitukset ovat vakava ongelma Kanta-Hämeessä jo nyt.
Palvelutarpeen kasvusta ja taloudellisen huoltosuhteen heikkenemisestä seuraa sekä palveluiden laadun ja saatavuuden heikkenemistä että verotuksen kiristymistä. Työssäkäyvien kokema palveluiden hinta-laatusuhde heikkenee. Maakuntaan syntyy työntävä voima, joka ajaa seudulta pois juuri niitä ihmisiä, jotka osallistuvat taloudellisen huoltosuhteen kohentamiseen ja joiden taloudellinen tilanne mahdollistaa valintojen tekemisen. Työssäkäyvien muuttaminen toisaalle ja heidän korvaamisensa tulonsiirtojen varassa olevilla rapauttaa edelleen maakunnan taloutta ja elinvoimaa.
Vapaa maahanmuutto ja sen veto- ja pitovoimien vahvistaminen eivät korjaa Kanta-Hämeen tai Suomen työllisyyteen ja talouteen liittyviin ongelmiin. Ne eivät estä tai hidasta elinkustannusten nousua, taloudellisen huoltosuhteen heikkenemistä tai velkaantumista.
Taloudellista huoltosuhdetta heikentävän maahanmuuton lisäämistä ei tämän vuoksi tule tavoitella myöskään Kanta-Hämeessä. Sen sijaan tulee keskittyä muihin väestösuunnitteessa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiseen sekä nykyisten asukkaiden asuinolosuhteista ja palveluista huolehtimiseen.
