Hämeenlinna on Suomen ensimmäinen lapsiystävällinen kunta. Se sai UNICEFin myöntämän tunnustuksen jo vuonna 2013 sitoutumalla kestävään kehittämistyöhön lasten ja nuorten osallisuuden eteen.

Jotain on kuitenkin järjestelmällisesti pielessä. Lapsiystävällistä kuntaa hehkuttavalla kaupungin sivustolla on kyllä aikuisten juttuja siitä, mitä kaikkea hienoa lasten tiimoilla kaupungissa tapahtuu. Lasten ja nuorten huostaanotot ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen ovat kuitenkin olleet kasvussa samaan aikaan, kun lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on ollut laskussa. Lastensuojelun menot ovat reilusti yli kaksinkertaistuneet vuodesta 2009.

Lapsia, nuoria ja heidän perheitään ei jostain syystä kyetä tukemaan tarvetta vastaavasti, saati ennaltaehkäisevästi. Palveluissa on jotain, mikä ei tavoita tai jopa karkottaa apua tarvitsevia perheitä. Heikoimmassa asemassa olevilta perheiltä ja yksinhuoltajilta tulee viestejä, että apua ei uskalleta hakea lasten menettämisen pelossa. Tämä taas johtaa perheiden kriisiytymiseen ja huostaanottojen kasvuun. Vanhempien pelkoja eivät helpota tilanteet, joissa esim. sisäilmaoireilevista nuorista on tehty koulun taholta lastensuojeluilmoituksia tai lastensuojelun viranomaisilta saatu negatiivista huomiota.

Edellä kuvattu johtaa huomion myös kaupungin henkilöstön työkykyyn ja työhyvinvointiin. Riittääkö kaikissa tapauksissa sopivuus tehtävän vaatimuksiin, tai työssä jaksaminen vastassa oleviin haasteisiin? Miten organisaatiota johdetaan, miten sen työkyvystä ja hyvinvoinnista huolehditaan, miten ongelmat havaitaan ja ratkotaan? Jos työyhteisö ei toimi, mikään määrä lisäkäsiä ei auta.

Tällaisessa tilanteessa poliitikot ovat voimattomia, sillä virkajohto pitää huolen siitä, etteivät poliitikot saa tietää mitä organisaatiossa oikeasti tapahtuu. Kaupunginhallituksessa kaikki on mahtavaa ja tapahtuu ilon kautta. Epävirallisesti poliitikot saavat viestiä pelosta, turhautumisesta ja periksi antamisesta.

Hämeenlinnan kaupunki luopui työhyvinvointikyselyistä Työn ilo -toimintamallin käyttöönoton yhteydessä huhtikuussa 2019. Perusteluna oli muun muassa, että kyselyt nostavat aina vain negatiiviset asiat esiin. Kertoo vakavasta asenneongelmasta, jos kesto-ongelmat ratkaistaan siten, ettei niistä enää haluta edes kuulla.

Lastensuojeluun rekrytoitiin viime vuonna merkittävästi uusia resursseja, mikä on positiivista. Huolestuttavaa on, että toiminnalle ei talousarvioprosessissa aseteta selkeitä, mitattavia tavoitteita. Mitä ei voi mitata, ei voi johtaa. Jos tavoite on esimerkiksi ”Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja hyvinvointi- ja terveyserojen kasvuun puuttuminen”, ja sen mittari ”Lapsiystävällinen Hämeenlinna-ohjelman toimeenpanosuunnitelma”, niin mitä tuo mittari kertoo? Ei mitään, koska se ei edes ole mittari.

Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti vaatineet työhyvinvointikyselyjen palauttamista ja lisäresursseja varhaiskasvatukseen ja oppilashuoltoon: lisää kuraattoreja ja psykologeja. Välitön lisärahoitustarve vuonna 2021 on puoli miljoonaa yli nykyisen talousarvioraamin. Rahoitus on saatavissa laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen ja luopumalla turhista ja vähemmän tärkeistä menoista. Näitä kohteita perussuomalaiset ovat esittäneet esimerkiksi talousarvion käsittelyn yhteydessä useiden miljoonien edestä.

Jos haluatte muutosta, äänestäkää muutosta.