Kaikki itsenäiset valtiot ovat yksilöitä, joilla on oma luonne ja historia. Ne muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti, ja voivat vahvistua, jos niitä johdetaan oikein.

Elämme keskellä globalisaatiota, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi kehittyä Ruotsin, Italian tai Saksan suuntaan. Suomi on itsenäinen maa, joka voi ja jonka tulee tehdä omia valintoja kansalaistensa parhaaksi.

Marinin hallitus on toistaiseksi vallassa, joten vihervasemmisto Keskusta apurinaan päättää mihin suuntaan Suomea johdetaan. Se tekee arvovalintoja, joiden perusteella tärkeysjärjestys on selvä: ensin muut ja sitten vasta Suomi. Jälki on sen mukaista.

Marinin hallitus päättää, että Suomi maksaa EU-elvytyspaketista 6,6 miljardia euroa ja saa takaisin vajaa puolet eli 3 miljardia. Hallitus ajaa Suomea kohti vero- ja velkaunionia ja antaa rahaa huonommin talouttaan hoitaneille maille ja pankeille.

Hallitus on päättänyt, että Suomi on ilmastojohtaja, joka ajaa alas kotimaista teollisuutta ja pakottaa kansalaiset ja yritykset tekemään ”kestävän kasvun investointeja”. Näin romutetaan suomalaisten taloutta.

Hallitus on jo tehnyt päätöksiä, joiden seurauksena kotimaista elintarvike- ja energiatuotantoa korvataan tuonnilla.

Hallitus ajaa laittomasti maassa oleville työlupia ja paisuttaa julkista sektoria tempputyöllistämisellä.

Hallitus on johtanut Suomea niin, että valtion velka kasvaa tuplasti enemmän kuin sen tarvitsisi koronan takia kasvaa.

Ideologisten valintojen seurauksena hallitus tuhoaa kotimaisen alkutuotannon sekä kasvattaa kestävyysvajetta, julkisen talouden alijäämiä, kansalaisten velkaantumista ja alueellista eriarvoisuutta. Julkinen sektori, joka on jo valmiiksi EU:n toiseksi suurin suhteutettuna kokonaistuotantoon, paisuu edelleen. Verokiila eli ero työnantajakustannusten ja nettopalkan välillä, kasvaa sietämättömäksi.

Suomi ansaitsee toisenlaista johtamista.

Maatamme tulee johtaa niin, että arki Suomessa on sujuvaa. Että ihmiset voivat keskittyä elämään elämäänsä ilman pelkoa siitä, että yhteiskunnan palvelut romahtavat, turvallisuus heikkenee ja eriarvoisuus lisääntyy.

Päättäjien tehtävä on pistää asiat tärkeysjärjestykseen.

Meidän tulee olla erityisen tarkkoja rajallisten voimavarojen käytössä, ja poikkeuksellisen huolellisia menokohteiden tärkeysjärjestyksestä päättäessä. Meidän tulee päättää, että kaikenlaisesta turhuudesta, tuloksettomasta toiminnasta ja hukasta pyritään eroon. Että suojatyöpaikat, hyväveliverkostot ja lisäarvoa tuottamattomat julkiset yhtiöt ajetaan alas.

Että julkisen sektorin kulurakennetta lähdetään tervehdyttämään ja kaikki liikenevät voimavarat kohdistetaan Suomen kilpailukyvyn ja elinvoiman rakentamiseen. Elinvoiman, joka lähtee hyvinvoivista kansalaisista ja yrityksistä.

Suomalaiset kaipaavat vakautta, turvallisuutta ja tavallisia hyviä asioita. Tämä kaipaus on korostunut korona-aikana.

Marinin hallitus on ylimielinen. Se keskittyy poseeraamaan ilmastopelastajana, lasten pelastajana, koronaguruna ja oikeusvaltiona. Tosiasiassa se kuitenkin nostaa itsensä lakien ja kansalaisten yläpuolelle piittaamatta talouden tosiasioista ja siitä, mitä suomalaisten arjessa tapahtuu.

Joulunakin hallituksen kärki poseeraa lehtien kansissa ja yrittää harhauttaa kansaa luulemaan, että Suomi selviää ilmastoinvestoimalla, nostamalla veroja ja kasvattamalla velkaa.

Ei suomalaisia niin vain huijata.

Ministerisekoilut, talouden kriittinen tila ja jatkuvasti kasvava pahoinvointi kertovat totuuden.

Suomeen on julistettava välittömästi taloushätätila, jotta Suomi saadaan pelastettua.