Julkaistu Forssan lehdessä ja Aamupostissa vk. 20/2020

Lähes kaikkien Kanta-Hämeen kuntien taloustilanne on katastrofaalinen. Korona näyttää olevan useimmille viimeinen naula arkussa, ja ainakin Humppila on putoamassa Valtiovarainministeriön hoiviin. Kanta-Hämeen tähdeksi nousee ylivoimaisesti Riihimäki.

Vakavinta on, että maakunnan ”veturi” Hämeenlinna on yskinyt jo pitkään. Sen talous on vakavassa kriisissä. Verotulot eivät ole kasvaneet viiteen vuoteen, vaikka veroja on koroteltu. Uusia veronmaksajia on yritetty houkutella epätoivoisilla ”kasvu- ja elinvoimahankkeilla” peruspalvelujen rapautuessa. Kasvaneet ovat vain velka sekä rahoitus- ja käyttömenot. Maksu- ja siten muuttokykyiset asukkaat pakenevat nousevia veroja ja maksuja. Mitkään veronkorotukset eivät silloin auta.

Kunnissa tehdyt virheet eivät saa enää toistua. Välittömästi tehtävissä säästöpäätöksissä, ensi vuoden budjetin valmistelussa ja seuraavien vuosien taloussuunnitelmassa onkin kriittistä, ettei maakunnan asukkaiden ja yritysten tilannetta heikennetä edelleen. Kuntatalouden tulevaisuutta tuhoavia leikkauksia ja veronkorotuksia ei tule tehdä.

Kunnista kuuluu kuitenkin erittäin huolestuttavia viestejä. Puhutaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen resurssien leikkauksista ja siirroista SOTE-puolelle. Suunnitelmissa vedotaan syntyvyyden laskuun. Palvelujen määrästä voi kuulemma leikata, koska tulevaisuudessa niiden tarvitsijoita ei ole yhtä paljon kuin nykyisin. Laadusta taas kuulemma pitää leikata, koska siihen ei ole varaa. Ennen säästöpäätöksiä on hyvä pysähtyä hetki.

Kunnat ovat aliresursoineet lasten ja nuorten palveluja jo vuosia. Kouluja ja niiden kunnossapitoa on ajettu alas, erityistukea ei ole annettu riittävästi, koulupsykologeista on huutava pula. Kouluterveydenhuolto ei pysty hoitamaan edes lakisääteisiä tehtäviään resurssien puutteessa. Perheiden ennaltaehkäisevät palvelut tulevat usein myöhässä, jos niitä ylipäätään on tarjolla.

Lastensuojelun tilanne Hämeessä on hirvittävämpi kuin muualla maassa. Painopiste on raskaissa palveluissa kuten huostaanotoissa. Kasvatus- ja perheneuvonnan eli varhaisemman tuen asiakkaita on paljon maan keskiarvoa vähemmän. Lastensuojelun asiakkaita ja kodin ulkopuolelle sijoitettuja 0-20 vuotiaita taas paljon maan keskiarvoa enemmän. Hämeenlinnassa ongelmat ovat vielä kärjistyneempiä. Lastensuojelun vuosimenot ovatkin kasvaneet 100 % eli 10 miljoonaa euroa vuodesta 2009. Epäsuorat menot koko yhteiskunnalle ovat valtavia.

Tässä tilanteessa lasten ja nuorten palvelujen leikkaaminen olisi täysin vastuuton teko. Paras tapa tervehdyttää taloutta on lisätä ennaltaehkäisevien palveluiden määrää, laatua ja vaikuttavuutta. Vahvistaa lasten varhaisia palveluja sekä varhaiskasvatusta ja perusopetusta. Antaa kaikille lapsille ja perheille ajoissa apua ja vähentää raskaiden palvelujen tarvetta tulevaisuudessa. 

Yhteisenä tavoitteena tulee olla Häme, joka on täynnä hyvinvoivia Suomen rakentajia. Meidän on pidettävä lapsiystävällisenä maakuntana kiinni lasten ja nuorten palvelujen resursseista.

Hyvinvoivien Suomen rakentajien kasvattaminen aloitetaan iduista, rakkaudella ja huolenpidolla. Ituja ei saa kituuttaa leikkaamalla lasten ja nuorten hyvinvoinnista.