Julkaistu Hämeen Sanomien kolumnina 8.5.2021

Juhlan jälkeen koittaa arki Hämeenlinnassakin. Hallituksen roimasti yliannostellut koronatuet nostivat kaupungin talouden hetkeksi plussalle. Sitä juhlittiin hymyillen kyynelten läpi – valtio velkaantui ennätykselliset 18,5 miljardia euroa lisää. Valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta on viimeksi ollut näin korkea 90-luvun lamassa ja sotavuosina. Kuntasektorikin velkaantui viime vuonna 1,7 miljardia euroa lisää.

Kaupungin tuore talousennuste tammi-maaliskuun perusteella edustaa paluuta arkeen. Yleensä vuosi ei lopulta mene aivan niin huonosti kuin ensimmäiset ennusteet näyttävät, mutta tässä vaiheessa talous näyttäisi taas painuvan vuositasolla 9,4 miljoonaa euroa pakkaselle. Verotulojen kasvusta ei henkseleitään kannata paukutella, sillä se ei perustu palkkasumman, vaan työttömyysmaksujen ja muiden etuuksien huimaan kasvuun.

On ilmeistä, että tekemällä vain enemmän ja kovempaa sitä, mitä nykyjohto on tehnyt viimeiset pari valtuustokautta, ei tulos tule yhtäkkiä yllättäen olemaan parempi. Mikä siis neuvoksi?

Kysymys on vaikea, koska järkevä keskustelu talouden tasapainottamisesta on käynyt Suomessa lähes mahdottomaksi. Tarjolle asetetaan vain kaksi vaihtoehtoa. Joko palveluita yksityistetään ja määrää ja laatua leikataan, tai veroja ja maksuja nostetaan, otetaan lisää velkaa ja myydään omaisuutta. Tämä näkyy esimerkiksi Ylen kuntavaalikoneen kysymyksissä, joissa muita vaihtoehtoja ei ehdokkaille edes tarjota. Sama jako toistuu eri sanoin kaikissa vaalikoneissa.

Perussuomalaiset tarjoavat kolmatta tietä, joka ensiksi tasapainottaa taloudenpidon ja toiseksi nimenomaan turvaa laadukkaat ja riittävät, läheltä saatavat peruspalvelut. Toinen ei ole mahdollista ilman ensimmäistä.

Kyse ei ole ideologisesta haaveilusta, rakettitieteestä tai vallankumouksellisesta ajattelusta. Ei edes populismista, vaan yrityksien ja perheiden arjesta tutuista perusperiaatteista: tarpeiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta, turhan ja hukan poistamisesta.

Tosiasiahan on, että julkinen sektori käyttää paljon rahaa sekä itsensä pyörittämiseen että turhaan ja toissijaiseen toimintaan. Sellaiseen toimintaan, joka ei suoraan palvele asukkaiden hyvinvointia ja turvallisuutta. Tämä turha rahankäyttö on poissa tärkeimmistä kohteista: hoitajilta, opettajilta, lastensuojelulta, välttämättömistä ja elintärkeistä peruspalveluista.

Vastuullinen aikuinen toimii niin, että hän laittaa arjen menokohteet tärkeysjärjestykseen, ja tekee kaiken mahdollisimman edullisesti. Jossain kohtaa listaa rahat silti loppuvat, joten loppupään vähemmän tärkeät menokohteet eivät toteudu.

Hämeenlinnan nykyjohto väittää, ettei noin 530 miljoonan euron toimintamenoissa ole mitään turhaa, eikä säästöjä voida tehdä leikkaamatta palveluja.

Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Säästöt eivät tietenkään synny yhdellä isolla päätöksellä budjettivaltuustossa, vaan ne on toteutettava lukemattomilla pienillä päätöksillä joka päivä kaikkialla organisaatiossa.

Ikuista kasvua, jolla nykyinen meno ja kustannusrakenne voitaisiin rahoittaa, ei ole luvassa millään panostuksella. Siksi menot on saatava hallintaan. Suomen lähivuosien haaste onkin trimmata oma julkinen sektorinsa Euroopan tehokkaimmaksi.

Ainoa tapa varmistaa, että rahat riittävät kuntalaisten arjessaan tarvitsemiin laadukkaisiin peruspalveluihin, on pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Tärkeysjärjestys ei tietenkään ole etukäteen kenenkään saneltavissa, vaan siitä päätetään demokraattisesti, yhdessä. Tärkeintä on päättää, että niin tehdään, ja pysyä päätöksessä.

Otetaan yhdessä Hämeenlinna takaisin kaupunkilaisille!