Julkaistu Hämeen Sanomien vierailijapalstalla 11.5.2019
Suomi on toistaiseksi yksi maailman parhaista maista synnyttää, hoitaa, kasvattaa ja kouluttaa lapsia. Suomalaiset nuoret kuitenkin empivät perheen perustamista. Elämä tuntuu täydeltä ilman lapsia ja vapaata nuoruutta halutaan elää aikaisempaa pidempään. Kun perheestä alkaa haaveilla, alkavat taloudellinen tilanne, vaikeus yhdistää työ- ja perhe-elämä sekä tukiverkostojen puuttuminen huolestuttaa. Lapsiperheitä myös syyllistetään kaameina kuluttavina, ympäristöä tuhoavina yksikköinä. Lapsen hankkiminen määritellään ilmastonvastaiseksi teoksi. Työelämässä taas nuorten naisten syrjintä voi edelleen rajoittaa lasten määrää ja lykätä perheenperustamista. Lisäksi käydään entistä enemmän julkista keskustelua, joka pistää epäilemään äitiyttä, vanhemmuutta ja perhearkea. Ja sitten kauhistellaan ja ihmetellään, kun perheitä ei haluta perustaa.
Suomessa kannattaa synnyttää
Aniharva synnytys on ruusuilla tanssimista ja täysin ennakoitavissa. Synnytyksiin liittyy aina riskejä ja ne kasvavat synnyttäjien keski-iän noustessa. Synnyttämistä ja vauvavuosia ei kuitenkaan pidä demonisoida. Niistä kannattaisi sen sijaan keskustella vauva-vajeisessa Suomessa nykyistä laajemmin, faktapohjaisemmin ja kannustavammin. Keskustelulla voi myös lisätä turvallisuudentunnetta ja vakuuttaa äidiksi haluavia siitä, että Suomi todellakin on se maa, jossa vauvoja on hyvä synnyttää. Suomessa sattuu esim. parin muun maan ohella vähiten äitiyskuolemia maailmassa (World Health Statistics 2018) ja meillä on maailman kolmanneksi pienin alle vuoden ikäisten kuolleisuus (YK, SDG Indicators). Suomi on myös se maa, jossa äitien ja lasten hyvinvointi on maailman toiseksi parasta.
Ei pelotella vaan tarjotaan tietoa ja tukea
Monella naisella on kuitenkin raskas synnytys- tai keskenmenohistoria. Tapahtumia, jotka jäävät ahdistaviksi tunteiksi ja voivat siirtyy sukupolvelta toiselle. Onkin ratkaisevaa, että heillä on hyvä turvaverkosto sekä osaavaa ja empaattista tukea tarjolla. Näin ei kuitenkaan aina ole ja silloin voi viimeinen hätähuuto olla julkisuus. Tuore #minämyössynnyttäjänä -kampanja, joka levittää surullisia ja traagisiakin synnytyskokemuksia on huolestuttava esimerkki tästä. Negatiivinen, julkinen keskustelu vaikeista synnytyskokemuksista voi kääntyä itseään vastaan. Kauhutarinat ruokkivat usein toisiaan ja voivat jopa lopettaa vauvahaaveilut kokonaan. Toki julkinen keskustelu herättää myös hoitohenkilökuntaa parantamaan ja kehittämään toimintatapojaan. Eikö kuitenkin löytyisi parempia tapoja epäkohtien poistamiselle ja synnytyskokemusten parantamiselle ? Synnytysyksiköissä esim. kehitetään jatkuvasti toimintaa eri tavoin ja synnyttäjillä ja heidän perheillään voi olla niissä suuri rooli. On myös muistettava, että suurin osa synnytyskokemuksista on tutkimusten mukaan jo nyt erittäin hyviä.
Houkuttelisiko raha äidiksi?
Tuskin. Tärkeämpää on kehittää työelämää joustamaan perhetilanteiden mukaan ja lisätä yleisesti perhepositiivisuutta. Perheiden tulee jatkossakin saada itse päättää lasten hoitovaihtoehdoista. Perhevapaista johtuvaa eroa naisten ja miesten tulevissa eläkkeissä tulee kuitenkin tasoittaa esim. jakamalla vanhempien eläkekertymät tasaisesti kotonaolovuosilta. Vauvakustannukset tulee niin ikään jakaa tasapuolisesti vanhempien työnantajien kesken. Perheen perustamiseen voidaan myös kannustaa verohelpotuksin, jotka kohdistetaan pieni- ja keskituloisille perheille niin, että ansiotulovero on sitä alhaisempi, mitä enemmän perheessä on lapsia.
Äitiys ei ole itsestäänselvyys, jonka voi valita, kun sen haluaa. Äitiys on lahja täynnä vauvantuoksun mukanaan tuomia velvollisuuksia, joita kannattaa arvostaa. Se, että saa synnyttää ja perustaa perheen Suomessa on suuri etuoikeus ja ikimuistoinen tapahtuma.
Hyvää äitienpäivää kaikille!
