Lähetin viikko sitten jälleen kerran HäSa:n toimitukseen mielipidekirjoituksen. Päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen linjasi viimeksi eilen 21.1.2017, ettei muutamilla tahoilla ole oikeutta tuoda julki omaa asiaansa koskevia mielipiteitä ja tietoja tai korjata virheitä printtimedian sivuilla. Toimittajat kyllä saavat kirjoittaa nimiä mainiten ja sopivat tahot saavat vapaasti kommentoida asioita.

Tässä alla 16.1.2017 lähettämäni kirjoitus kokonaisuudessaan.

Olen lähettänyt Häsaan viimeisen vuoden aikana puolentusinaa mielipidekirjoitusta. Kirjoitukseni ovat tuoneet esiin mm. eri näkökulmia ja korjanneet virheitä. Niitä ei ole julkaistu. Viimeksi lehti käsitteli minua 16.1 ajojahdin merkeissä. Poliitikon täytyy sietää kaikenlaista, mutta ei sentään laitonta kohtelua.

Suomessa voidaan tuomita rikoksesta, kun rikoslaissa (RL 39/1889) rangaistavaksi säädetty, jonkun rikoksen tunnusmerkistöt täyttävä teko on toteutunut. Asianomistajan, joka usein on myös tutkintapyynnön tekijä, on esitutkintalain (ETL 805/2011) mukaan pysyttävä totuudessa tehdessään selkoa tutkittavasta asiasta.  Totuudessa pysymisvelvollisuus koskee myös tutkintapyynnössä esitettyjä asioita (HE 6/1997).

Hämeenlinnan kaupungin lakimiehet tekivät minusta 4.5.2016 tutkintapyynnön poliisille. Tutkintapyyntö perustui yhden henkilön totuudenvastaiseen väitteeseen siitä, että olisin rikollinen. Väitteelle ei ollut olemassa mitään tukea ja konkreettista näyttöä. Julkisuuteen tuotiin kuitenkin mm. kaupunginjohtaja Kenakkalan esitys, jossa todettiin, että olen rikkonut salassapitovelvoitetta (Häsa 20.8.2016). Tätäkään väärää tietoa ei korjattu julkisuudessa. Tutkintapyynnössä ei esitetty näyttöä yhdestäkään teosta, joka olisi täyttänyt jonkun rikoksen tunnusmerkistön. Todennäköisiä syitä epäillä minua rikoksesta ei ollut.

Hämeenlinnan valtuuston Kok, SDP ja vihreät toimivat kuitenkin asiassa kaupungin lakimiesten epämääräisen ja poliittisen valmistelun ja esitysten pohjalta syyttäjinä ja tuomareina. Minut äänestettiin rikolliseksi 13.6.2016. Tutkintapyyntö ja hyllyttämiseni polki räikeästi demokratiaa ja Suomen lakeja. Se vei 1303 hämeenlinnalaiselta äänestäjältäni oikeuden vaikuttaa oman kaupunkinsa päätöksentekoon. 

Kihlakunnansyyttäjä totesi päätöksessään 2.1.2017, etten ole syyllistynyt todennäköisin syin rikoksiin. Tutkintapyynnön tekeminen ja hyllyttämiseni luottamustehtävistä olisivat kuitenkin edellyttäneet näitä todennäköisiä syitä epäillä minua rikoksista (KuntaL 5 luku 40 §).  Koko prosessi onkin ollut vailla oikeudellista pohjaa. Kaupungin lakimiehillä täytyisi olla pätevyyttä ja ymmärrystä toimia velvollisuuksiensa ja lakien mukaisesti.  Kohdallani he kuitenkin toimivat täysin poliittisessa ohjauksessa. Kyseessä oli puhtaasti poliittinen ajojahti.