Kävin tänään ”pitkällä lounaalla” Hämeen strategiaseminaarissa. Kotiin tullessa oli pakko kaivaa esiin HäSa:n vierailijakirjoitukseni heinäkuulta 2017. Siinäpä yksi iso strateginen tavoite.
Suomessa syntyi tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 52 814 lasta. Määrä pienenee jo seitsemättä vuotta peräkkäin. Ilmiö on tuttu monissa länsimaissa. Syntyvyyden laskuun löytyy useita syitä kuten taloudellinen tilanne, perhepoliittiset päätökset, vaikeus yhdistää työ- ja perhe-elämää sekä tukiverkostojen puuttuminen. Myös pelko ja epävarmuus lasten tulevaisuudesta huolestuttavat perheestä haaveilevia. Erityisesti naisten kohdalla nousevat esiin myös opiskelu sekä eteneminen työuralla. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten lapsiperheisiin ja lapsiin yhteiskunnassamme suhtaudutaan.
Lapsiperheet ovat maamme tulevaisuuden kannalta merkittävä tekijä. Voimavara, joiden hyvinvoinnista on pidettävä hyvää huolta. Suomesta tulisikin kehittää maa, joka tukee nykyistä paremmin sanoin ja teoin perheiden perustamista ja hyvinvointia. Tukea on oltava tarjolla riittävästi sitä tarvitseville äitiysneuvolasta alkaen. Tähän meillä on sekä loistava perinne että osaaminen.
Resurssien riittämättömyys tai väärä kohdentaminen ovat kuitenkin arkipäivää. Poliitikot lupailevat kaikkea hyvää, mutta valitettavan usein käy niin, että lasten hyvä jää enemmistön päätöksellä muun jalkoihin. Asiantuntijoita ei kuunnella, lapsivaikutusten arviointeja ei tehdä eikä lapsille parasta vaihtoehtoa edes yritetä saada aikaiseksi. Tyhjät lupaukset vaikuttavat lapsista haaveilevien ja lapsiperheiden asuinpaikkakunnan valintaan sekä käsitykseen siitä, onko paikkakunta oikeasti lapsiystävällinen vai vain olevinaan sellainen.
Hämeessäkin toivotaan, että tänne muuttaisi paljon perheitä ja täällä syntyisi paljon lapsia. Meidän pitäisi kuitenkin poiketa muista maakunnista, joilla on samanlaisia haaveita, jotta toive toteutuisi. Joissain kunnissa maksettiin jo 90-luvulla tuhansien markkojen vauvabonuksia ja syntyvyyspiikkejä olikin nähtävissä näissä bonuskunnissa. Raha ei kuitenkaan ratkaise vauvavajetta kestävästi.
Meidän tulisi kehittää Kanta-Hämeestä Suomen paras maakunta perustaa perhe, olla päivähoidossa ja käydä koulua. Tätä tavoitetta kohti on hyvä lähteä kahdella kärjellä: tilat ja asenne kuntoon! Laadukkaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen perinne meillä on jo vahva ja niiden kehittämistä tulee tietysti jatkaa. Tilat ovat tällä hetkellä akuutein ongelma. Kanta-Hämeen tulisi olla se maakunta, jonka kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa niin lasten kuin työntekijöidenkin olisi hyvä hengittää ja kaikille tarjottaisiin terveelliset ja turvalliset tilat.
Kun Kanta-Häme lähtee tavoittelemaan Suomen vetovoimaisimman lapsiperhemaakunnan asemaa, on myös toinen kärki otettava tosissaan: suhtautuminen lapsiperheisiin kaipaa kohennusta. Lapsiperheet eivät ole taakka, ongelma ja naapurin painajainen vaan valtava ilon lähde ja tulevaisuuden perusta, joita ilman suomalainen yhteiskunta näivettyy.
Kanta-Hämeen kannattaa siis yhteistuumin kannustaa perheen perustamiseen paitsi pistämällä päiväkodit ja koulut kuntoon myös perheystävällisellä asenteella ja ilmapiirillä. Meidän tulee tehdä yhdessä koko maakunnan kattava sitoumus, jossa sitoudutaan kehittämään Kanta-Hämettä kunnollisten päiväkotien ja koulujen maakunnaksi. Lisäksi koko maakunta tulisi haastaa mukaan leppoisaan lapsiperheiden hyvinvointia tukevaan arkihyvään. Ei hermostuta kaupoissa raivoavia uhmaikäisiin ja hengaileviin teineihin vaan ymmärretään ja tuetaan lapsiperheiden ja lasten arkea kukin tavallamme.
Hapannaamoihin ja muita halveksiviin meidän kannattaa suhtautua niin kuin eräs tuntemani viisas teini pahantuuliseen bussikuskiin: ”Moikkaan joka kerta kuskille hymyillen ja iloisesti. Kyllä se joskus siitä muuttuu. Eihän se voi olla niin pöljä, että pilaa aina oman ja muiden päivän tiuskimalla.”.
Tervetuloa lapsiperheet tänne Hämeeseen ja meidän naapuriin!
