Julkaistu Hämeen Sanomien vierailijapalstalla 21.8.2016
”Salailukulttuuri yhteiskunnassa on paljon monisyisempi ongelma kuin yksittäinen luottokorttikuitti” totesi toimittaja Timo Paunonen Iltasanomissa 13.8.2016. Hän viittasi kirjoituksessa mm ministeri Orpon virallisten kokousten alkoholitarjoiluihin, joiden nauttijat yritettiin salata. Tarjoilut ovat kuitenkin vain tippa salailuvaltameressä ja esimerkki hävettävästä verorahojen käytöstä. Kyse on yhteisten rahojen käytön periaatteista ja salailevasta toimintakulttuurista, jonka mukaan virkamiehet ja poliitikot liian usein toimivat.
Suomessa kaikki julkisen sektorin tieto on lähtökohtaisesti julkista, mikäli toisin ei ole säädetty. Veronmaksajilla tulee olla oikeus valvoa kaikkea julkisen rahan käyttöä. Niin yksittäisten virkamiesten ja poliitikkojen pienten, mutta periaatteellisten visalaskujen kuin mittavien julkisten yhtiöiden taloustietojen pitäisi olla julkisia.
Läpinäkyvyyden parantaminen vahvistaa demokratiaa, päätöksenteon laatua ja taloutta. Poliitikot ja virkamiehet ovat kuitenkin sisäistäneet tämän vain osittain. Veronmaksaja joutuu liian usein tivaamaan julkista tietoa väsymiseen asti. Salailulle keksitään selityksiä. Välillä ongelmana on vähäinen julkisuuslain tuntemus. Hyviäkin esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupungin tilapalvelut-liikelaitos on toiminut esimerkillisesti jo pitkään. Tietoa löytyy runsaasti ja sitä myös jaetaan ammattimaisesti.
Julkisten yhtiöiden osalta tilanne on pääosin kehno. Tietoa ei anneta ja osakeyhtiölain taakse piiloudutaan tiuhaan. Keskusrikospoliisi onkin varoittanut julkisten palveluiden yhtiöittämisen korruptioriskeistä jo vuosia. ”Riskit liittyvät erityisesti hankintoihin, kilpailutuksiin ja läpinäkyvyyden vähentymiseen”, toteaa rikoskomisario Juha Lalli Helsingin Sanomissa 8.8.2016. Tilanne paranisi merkittävästi, jos julkiset yhtiöt noudattaisivat julkisuuslakia. Tämä on jo mahdollista. Todennäköistä kuitenkin on, että läpinäkyvyys paranee vasta lakimuutoksella, joka velvoittaa julkisyhtiöitä toimimaan julkisuuslain mukaan.
Julkisten yhtiöiden ja jopa kaupunkien muiden hankkeiden tietojen ja analyysien puuttuminen ja salaaminen on kesto-ongelma. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (Hml, kok) väitti Hämeen Sanomien blogissa 25.6.2016, että isompien asioiden analyysejä on tehty jatkuvasti ja monessa eri kohdassa. Raution mukaan ”onnistumisten ja epäonnistumisten syiden analysoiminen on tärkeää opiksi ottamisessa.” Teksti hämmentää, sillä Rautio ei useista pyynnöistä huolimatta ole kertonut, mistä esim. hankeanalyysejä löytyy veronmaksajien nähtäväksi. Onko niitä olemassakaan?
Hämeenlinnan Perussuomalaiset ovat pyrkineet koko valtuustokauden ajan lisäämään kaupungin talouden ja hallinnon läpinäkyvyyttä. Hyviä esimerkkejä löytyy lukuisia. Jätimme mm. aloitteen kaupunkikonsernin ostotietojen julkistamisesta 9.12.2014. Ostolaskut näkyvät nykyisin kaupungin nettisivuilla, joilta halukkaat pääsevät tarkastamaan, mitä yhteisillä rahoilla on ostettu. Tietojen avaaminen julkisuuteen tuo rahankäyttöön lisää harkintaa ja tarkkuutta. Kaupungin yhtiöidenkin tulisi julkistaa vastaavasti omat ostotietonsa.
Tuoreimmassa aloitteessamme 15.2.2016 ehdotetaan, että kaupunginhallituksen kokoukset olisivat julkisia niiltä osin kun ne eivät sisällä julkisuuslain mukaan salattavia asioita. Kokousten verkkolähetykset ja niiden tallenteet antaisivat kaikille mahdollisuuden arvioida millä tavoin asioita hallituksessa käsitellään, miten sen jäsenet asioihin perehtyvät ja kuinka kukin ajaa kaupunkilaisten etua. Aloitteen myötä voisimme näyttää muille mallia avoimuudessa ja asukaslähtöisyydessä.
Pääosalla Hämeen kaupunginjohtajista, muista johtavista virkamiehistä sekä valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajista on viran puolesta luottokortit. Haastan teidät kaikki julkistamaan veronmaksajille kuluvan valtuustokauden luottokorttilaskunne. Omalta kortiltani löytyy ainoastaan muutaman Kuntaliiton päiväkoulutustilaisuuden matkan maksaminen. Avoimuus kannattaa aina.
